Saarijärven poika

Saarijärvellä, Kalmarin kylässä syntyi suutari Jussi Mannin ja Emma Honkosen perheeseen viidenneksi lapseksi poika joka sai nimekseen Tarmo Manni (syntyi 30. heinäkuuta 1921, kuoli 24. syyskuuta 1999). Tarmosta tuli kuuluisa, varsin vahva ja omalaatuinen persoona ja erittäin omaleimainen näyttelijä ja tulkitsija, jonka elämä oli omistettu esiintymiselle, paitsi teatterissa ja elokuvissa, myös ihan arkipäiväisessä elämässä. Tarmo oli diiva sanan varsinaisessa merkityksessä, hän teki näyttäviä sisääntuloja laulaen ja esiintyen, ja vei yleisön huomion missä kulkikin. Tarmo Manni jakoi mielipiteitä, ja nautti joka tilanteesta.

Lapsuudessaan Tarmo oli mukana nuorisoseura Sammon näyttämötoiminnassa, ja jo nuorena hänellä oli myös varakkaita tukijoita, joiden antaman taloudellisen turvan avulla Tarmo sai mahdollisuuden harrastaa näyttelemistä sekä myöhemmin nuorena miehenä hän sai mahdollisuuden myös edetä näyttelijän opintoihin. Tarmo pääsikin Suomen Teatterikouluun Helsinkiin vuonna 1943. Hänellä ei ollut kansakoulupohjaa, mutta hän pystyi paikkaamaan aukkoja sivistyksessään kohteliaalla käytöksellään sekä luontaisilla esiintymislahjoillaan.

Teatteripersoona

Tarmo Mannilla oli aikalaisiinsa verrattuna harvinaisempi elämänkatsomuksellinen asenne, sillä hän oli jo nuorena omaksunut tukijoiltaan teosofisen maailmankatsomuksen, jonka vuoksi hän oli myös aseistakieltäytyjä. Jatkosodan syttyessä Tarmo joutuikin aseistakieltäytymisen vuoksi aluksi vankilaan, mutta päätyi sieltä mielenterveydellisiin tutkimuksiin, joiden perusteella hän saikin sitten vapautuksen armeijasta. Manni oli myös kommunistisen aatteen kannattaja, ja hän ihannoi Venäläistä kulttuuria.

Teatterikoulun ensimmäinen kurssi – ja sen mukana myös Tarmo Manni – valmistui vuonna 1945. Hän sai valmistumisensa jälkeen töitä Helsingin Kansanteatterissa, jossa näytteli kolme vuotta. Hän siirtyi sieltä suoraan Helsingin Kansallisteatteriin, jossa näytteli yli neljäkymmentä vuotta.

Tarmo Manni näytteli myös noin 50 elokuvassa, ja hänen ensimmäinen esiintymisensä valkokankaalla oli vuonna 1944 Valentin Vaalan ohjaamassa Dynamiittitytössä. Ja jo vuonna 1951 Mannista tuli tähti myös elokuvan estradilla, jolloin hän näytteli pääosan elokuvassa Gabriel, Tule takaisin.

Tarmo Manni oli kuitenkin ennen kaikkea teatterilainen, ja hän esiintyi mielellään myös estradin ulkopuolella aina kun mahdollista. Helsingissä Mannilla oli tapana harrastaa “reklaamikävelyjä”, jossa hän ystävänsä kanssa esiintyi – Aleksanterinkadulla kävellen – mahdollisimman hurmaavin ja huomiota herättävin elkein. Ravintola Morkku puolestaan oli Mannin kantapaikka, ja sinne hän saapui usein laulaen ja esiintyen, ja nautti ilmeisen suuresti saadessaan olla kaikkien keskipisteenä.